Kohteita2

Teijon kansallispuisto

Teijon kansallispuisto on kuin monitoimilinkkari. Paljon kaikkea pienehkössä tilassa. 

Ihminen on jättänyt jälkensä Teijon seutuun mutta löytyy sieltä koskematontakin luontoa. 

Ruukkikylien kainalossa kun ollaan on alueella tarjolla kattavat palvelut joka lähtöön. Teijon kyläkauppaa unohtamatta.  

Traphaan lippaluola

Traphaan lippaluola on vaikuttava. Luola on kuin hauen kita, joka ottaa sisäänsä luokallisen ihmisiä kerralla. 

Luola sijaitsee Sauvon Paratiisimäen länsirinteessä Maalun näkötornin lähettyvillä. Luolatutkija Tuomo Kesäläinen luonnehtii luolaa lajissaan Suomen kauneimmaksi ja harvinaisen suureksi.

Taalintehdas Senatsberget

Taalintehtaan masuunin raunioilta pieni nousu patolammen rannalle ja olet siirtynyt ruukkihistoriasta satukirjamaisemaan. Jatkaessasi luontopolkua joutunet kaivamaan kuvausvälineesi esiin. Pieni masuunijärvi on suuri kauneudessaan. 

Järven jäätyä selkäpuolelle sykettä nostaa kapuaminen Senatsbergetille laelle. Nousu näkötorniin tuntuu reisissä mutta näkymät palkitsevat kaiken ponnistelun.

 Torronsuon kansallispuisto

Torronsuon kansallispuiston pitkospuilla astellessa ei heti arvaa astelevansa Suomen syvimmällä suolla. Jalkojen alla on jopa 12 metrin turvekerros. 

Suon väljät näkymät antavat tilaa ajatuksille. Oleminen syrjäyttää tekemisen. Nähtävää ja koettavaa riittää: pitkospuita patikoitavaksi, näkötorni, avolouhos, kasveja, eläimiä, taukopaikka ja pikkubonuksia luontoihmiselle siellä täällä.

Hanko Tulliniemi

On retkeilykohteita ja sitten on Hangon Tulliniemi. Täysi kattaus kiinnostavaa merellä, maalla ja ilmassa. 

Meri päivän asussa molemmin puolin Tulliniemeä. Nähdä sekä Suomenlahtea että Saaristomerta päätä kääntämällä. Hiekkarantoja dyyneineen, veistoksellisia ikimäntyjä, majesteettisia lehtipuita, lintuja, pörriäisiä, ketoja, kallioita ja vielä Suomen eteläkärki kurottamassa mantereen viimeisenä nokkana meren puoleen. 

Hangossa historiaa ei voi sivuuttaa. Merkkejä menneestä näkee siellä ja täällä. Sotiin varautuminen ja sotiminen ovat jättäneet Hankoon jälkensä, muistomerkkejä, linnoituksia ja puolustusjärjestelmiä. 

Hanko (Hangethe) mainitaan jo 1200-luvun lopussa satamapaikkana merenkulkuun liittyvässä reittikuvauksessa. Kumionpää, hylkeen pää, on ikivanha suomenkielinen nimitys Hankoniemelle.