Vänö maalauksellinen ulkosaaristokylä  

Ennen Vänön löytämistä hain kaukaa asioita, joita tällä kompaktilla saarella on tarjota. Ympäriinsä avautuva meripanoraama, rakentamatonta rantaa, kappeli kanervanummella, katajikkoja ja tervalepiköitä, laitumia ja kapea hiekkapohjainen kylätie – paljon nähtävää ja koettavaa.

Yhteysaluksella Kasnäsistä Vänöön

Perjantai 23.10 klo 5:15. Pimeää, sade on tauonnut, lämpötila 11,4 astetta, tuuli lännestä 9,7 m/s.

Kalanjalostustehtaan, sataman ja hotellin valojen kajastus riittävät liikkumiseen auton ulkopuolella ilman lamppua. Yhteysalus Stellan lähtöön on puolisen tuntia. Vielä koirin ulkoilutus. Alkamassa on kauan odotettu pitkä viikonloppu Vänössä.

Ajan täyteen pakatun automme laivaan. Muita matkustajia ei lisäksemme ole. Kokoonpanomme on vakio. Puolisoni, minä ja kaksi seiskarinkoiraamme.

Laivassa menemme matkustajatiloihin. Kanttiinissa on kaikki mitä matkaaja tarvitsee. Selailemme lehtiä, nautimme teetä, espressokahvia ja suklaapatukat. Koirilla käytävämatto toimii painialustana.

Seuraamme laivan etenemistä näyttöruudulta. Välillä käymme kannella aistimassa merenkäyntiä ja katsomassa maisemaa, jota emme pimeydeltä näe. Näemme erivärisiä vilkkuvia ja kiinteitä valoja. Mietimme missä nuo valot ovat, mistä ne kertovat ja saavat käyttövoimansa. Jo matkalla koemme olevamme perillä.

Päivänkoitto Vänön silokalliolla

Voimakkaat valot ovat näkyneet pitkään. Kartasta päättelemme niiden olevan Vänössä, jonne saavumme tunnin merimatkan jälkeen.

Satamassa laivan keulavisiirin nouseminen ja ajoluiskan laskeutuminen avaa kapean maiseman valaistuun satamaan. Ennen kuin ajamme maihin, odotamme kahden nuoren kävelevän ajoluiskaa pitkin laivaan. Oletamme heidän olevan koululaisia tai opiskelijoita. Mietimme heidän koulumatkaansa ja sitä kulttuurista matkaa mikä Vänöstä on pääsaarelle.

Majoitusvarauksemme ei ala heti aamusta. Ei ole tarpeenkaan. Ajamme sata metriä satamasta silokalliolle ja jalkaudumme katsomaan tähtitaivasta. Pimeää, lämmin syysilma hyväilee kasvoja. Kerrankin on aikaa ottaa aamu rauhassa vastaan. Hiljalleen taivaan musta väistää sinistä ja sininen vaalean punertavaa.

Ovatko nuo lintuja vai poijuja? Kahden sataman tuntumassa olevan talon ikkunoista paistaa valoa. Aikainen koiranulkoiluttaja on liikkeellä. Koiriemme mielestä lajikumppani on vastustamaton.

Tumma, kallioksi luulemani, muuttuu päivän valjetessa kallellaan olevaksi laivaksi, jonka lokikirjaa ei enää tarvitse täyttää. Hiljalleen näemme paremmin mihin olemme tulleet. Mikä voisi olla tämän parempaa!

Saaristolaisuus on luonnon ja ihmisen sopusointua

Majoituksemme on vanha saaristolaisasunto. Tuulelta suojassa mäen takana ja juuri niin punainen kuin kuuluu.

Päiväunien jälkeen kierrämme saaren luontopolun parissa tunnissa. Kuljemme hitaasti, sillä nähtävää on paljon.

Puolisoni ei voinut itselleen mitään. Hän kuvasi näkemäänsä. Minulle jäivät huoleksi molemmat koiramme.

Ennen Saaristomeren löytämistä matkailin kotimaan ulkopuolella. Yllättäen Saaristomeren kulttuurimaisemat ovat kauneinta mitä olen nähnyt. Oikean näköiset ja kokoiset rakennukset juuri niillä paikoilla, jonne ne maisemallisesti parhaiten sopivat.

Maisemat ovat huikeat ympäriinsä. Monimuotoiset pellot ja niityt, lampaat laitumilla, katajien valtaamat kalliot, tervalepiköt, pirunpellot ja variksenmarjakot. Sopivasti kaikkea, ei mitään liikaa. Luonnon ja ihmisen täydellistä harmoniaa. Idyllistä.

Meripanoraamaa ympäriinsä

Kyläyhdistys on tehnyt paljon töitä luontopolun suhteen. Polku on hyvässä kulkukunnossa ja selkeästi viitoitettu. Opastekyltit avaavat tietämystämme Vänön eläimiin, kasveihin, historiaan ja kulttuuriin.

Alkuperäisten mallien mukaan rakennettu Vänön viikinkitalo "Noatum" tarjoaa historiallisen oven avauksen ajastamme 1 000 vuotta taaksepäin.

Merenhaltijat ovat olleet osa vänöläisten elämää vuosisadasta toiseen. Kiertämällä saaren vaelluspolun, ja tutustumalla opastauluihin, tiedät kuinka voi käydä, mikäli hylkeenmetsästysreissulla ei noudata merenhaltijan neuvoja.

Viikinkitalolta luontopolku jatkuu saaren keskiosiin. Metsittyneiden peltojen vanhat kiviaidat, ympäristön alati vaihtuva mosaiikki, tuulen piiskaamat puut, syksyn viimeisinä sinnittelevät lilat kukat, harmaankirjavat kalliot, kivien sammalverhoilut ja rantakivikoiden kauneus. Huh, onko tämä jo liikaa.

Kiipeämme saaren länsireunan korkeimmalle mäelle. Meri on kaukana mutta näkyy joka puolella. Paikkatietoisuus ja paikalliskulttuuri tulevat vahvasti tykö.

Pienten lukujen päivä Merisäässä

Lauantai 24.10. Yleisradion merisää on klassikko, jo vuodesta 1926, joka kiinnostaa muitakin kuin merenkulkijoita.

Säävaroitukset ja merisääennuste. Aina niin asiallisen viileästi esitettynä. Tuttu, toistuva ja turvallinen formaatti, jossa vain lukuarvot toimivat muuttujina.

Laivamatkalla kuuntelimme Pentti Fagerholmin (YLE elävä arkisto) jäätävän hyvän vedon marraskuulta 1981, suosittelen.

Vänö on nykyisin yksi 39 merisään rannikkoasemasta. Tänään ei tarvitse varoitella mistään. Päivä on sään näkökulmasta pienten lukujen päivä. Sää toteutuu ennusteen mukaan, aamulla on kuivempaa kuin illasta.

Tuulilukemat eivät tyydytä saarelaisia

Vänö on hyvä paikka hiljentyä kuuntelemaan Radio Suomen merisäätä. Huippuhetki koittaa, kun Vänön lukemat tulevat. Paikkakuntalaiset eivät ole tyytyväisiä merisäässä kerrottuihin Vänön tuulilukemiin. Ne ovat liian pieniä. 

Tuulimittaria on jo kerran nostettu Ilmatieteenlaitoksen toimesta mastossa korkeammalle, mutta vielä ei riitä. 

Aamun ainoa valopilkku

Näin syksyllä Vänön valtteja ovat hiljaisuus, pimeys ja rauha. Koin asian vahvasti aamurutiinien yhteydessä asunnon ulkorapulla klo 6. Lähin, ja ainoa, valo paistoi silmiini noin puolen kilometrin päässä. Pieni pihavalo valaisi lähinnä itsensä.

Pimeys oli kiehtovaa. Näköaistin ylivalta oli poissa. Meri kertoi olostaan vaimein äänin. Kuulostelin kitkaista ääntä, eläin vai puut, tämä jäi arvoitukseksi. Juuri paljoa muuta en kuullut. Juuri mitään en nähnyt. Jännittävää.

Kylätalolta kappelille

Päivän patikkaretki suuntautui lammasaitojen vierustaa seuraten kylätalolle. Taalintehtaan edesmenneen valimon "slagi"-kuonatiilistä rakennettu vanha navetta on saanut kyläyhdistyksen toimesta uuden elämän. Kylän yhteinen toiminnallinen olohuone on kaikille avoin.

Kylätalolta viitoitettu reitti jatkuu Vänön kappelille, jonka historia ulottuu 1600-luvulle. Nykyinen kappeli on rakennettu 1975. Kirkkolaiva ja 1800-luvulla haaksirikkoutuneesta fregatista sukellettu keulakuva ovat nähtävillä kappelissa.

Kappelin vieraskirjan vieressä oleva rahalipas tarjoaa vierailijoille mahdollisuuden osallistua ainutlaatuisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen.

Joutsenen yksinäisyys

Vänön itäpäässä olevat kaksi hiekkarantaa houkuttavat jättämään tuulihousut hiekalle vielä lokakuussa. Hillitsen vaivoin itseni. Kalliot, hiekkarannat ja kivimukulikko vuorottelevat variksenmarjan ja maata myötäilevän katajakasvuston kanssa.

Rannalla ui joutsen yksinään. Maalla, rannan tuntumassa, on hajallaan joutsenen sulkia ja luita. Vieressä on sähkölinja. Arvuuttelemme joutsenen lennon loppumisen syytä ja sitä, onko yksin uiva joutsen menettänyt kumppaninsa ja siksi viipyilee rannalla. Menehtyneen linnun suhteen koiramme noudattivat hautarauhaa. 

Jatkoimme rantaa seuraten patikointia tullen mökkityömaalle, josta näyttää tulevan kaikin puolin mallikelpoinen vapaa-ajanasunto. Valmistuttuaan sen olemassaolo katkaisee ikiaikaisen vapaan kulkemisen rantaa pitkin ja jokaisenoikeudet mereen viettävään loivaan silokalliorantaan.

Hirsikehikko muistona lehtikerppujen aikakaudesta

Sunnuntai 25.10. Saaren sataman puoleisella rannalla, katajikon läpi mutkittelevan polun päässä, on pienehkö, hyvin vanha ja osittain maatunut hirsikehikko rantaviivan tuntumassa.

Vuokraemäntämme kertoi, että vaja on toiminut esiäitiemme ja -isiemme aikaan lehtikerppujen varastona. Lehtikerppuja on kerätty pensaista ja lehtipuista oksia katkomalla ja sitomalla niitä kimpuiksi. Kerppuja on syötetty karjalle hengenpitimiksi talvikaudella.

Elämä saarella on ollut kamppailua luonnonrytmin määrittämin ehdoin. Pitkälti omillaan oli pärjättävä. Kun vajassa oli vielä katto ei hyvinvointi-Suomea ollut.

Elävää elämää ulkosaaristossa

Saaren historian aikajanalla vapaa-ajan matkailu ja siihen kuuluva luontohengailu ovat uusia tulokkaita. Se, että puolisollani ja minulla on mahdollisuus viettää vapaa-aikaa, kertoo enemmän ajasta kuin meistä. Meistä ja Vänöstä kertoo se, että olemme juuri täällä.

Vänö kuuluu Kemiönsaaren kunnan ulkosaaristoon. Vänöllä on saaristolainen kauniin karu historia ja sille rakentuva tulevaisuus. Saari on elävä paikka. Täällä tehdään työtä, asutaan ympäri vuoden, ulkoilutetaan koiria ja käydään koulussa. Saarella on 15 vakituista asukasta. Kesä on oma lukunsa mutta niin on syksykin.

Laidunnus pitää ympäristön avoimena

Maanantai 26.10. Kun luulimme nähneemme kaiken, osaa retki Korsholmeniin, pienehköön ulkomerelle kurkottavaan nokkaan Vänön eteläpäässä, yllättää.

Teiden ja patikointireittien ulkopuolella saa varautua lammasaitoihin. Ilman lampaiden maisemanhoitoa Vänö ei olisi sellainen kuvauksellinen matka hoidettuun ympäristöön ja menneeseen kuin millaisena me sen näimme.

Karjan laiduntamisen päätyttyä Suomi on kasvanut umpeen. Vänössä, siellä missä lampaat laiduntavat ja näitä alueita on paljon, ovat vesakot poissa ja heinikon sijaan on nurmi.

Muovi saapuu meritse

Niin kaukana kaikesta Vänö ei ole, etteikö rantojen roskaisuus olisi ongelma täälläkin. Roskat ovat lähinnä muovia. Naruja, pulloja, kanistereita ja pusseja. Merenkäynnin rantakivissä hiomaa puutavaraa en osaa roskana pitää. 

Mihin ovat kuolleet ne monet joutsenet, joiden jäänteitä Vänössä näimme?

Tervaleppäkörmyjen kansa on vallannut niityt

Asutuksesta kauempana olevat entiset niityt ja laitumet ovat tervaleppäkörmyjen kansoittamia. Paikoin sammaloituneet kiviaidat viestivät kiehtovalla tavalla ajasta ennen meitä. Hiki kihoaa otsalleni miettiessäni mikä työ peltojen ja aitojen tekemisessä on ollut.

Yhteysaluksen saapuminen kokoaa saarelaiset

Stellan lähtöön on kaksikymmentä minuuttia. Seison laiturilla nojaten kevyesti tuuleen. Sadeviitallani on vaikeuksia pysyä polvieni suojana. Kastun housuntaskuista alkaen. Se ei haittaa. Haluan kokea vahvasti viimeiset hetkemme saarella ja nähdä läheltä Stellan lipumisen laituriin.

Emme ole ainoita, joita laivan saapuminen kiinnostaa. Laivaan tulee kulkuneuvomme lisäksi kolme autoa. Satamaan tulee ihmisiä ja koiria. Osa koirista on samanlaisia kippurahäntiä kuin omamme.

Laivan saapuminen on merkkitapaus, konkreettinen yhteys pääsaarelle ja muuhun maailmaan. Arvailemme rannalla olevien vaikuttimia olla paikalla. Vastaanottamassa koulusta saapuvia, postia tai kauppalähetystä. Lähes päivittäin toistuva hetki kohdata muita saarelaisia. Yhteys.